PERIMMÄINEN EKSISTENTIAALI

Hän heräsi, katsoi meitä yksi kerrallaan, katse oli vakaa mutta tyhjä. Ehkä hän ei ollutkaan hereillä, ehkä hän oli toisessa sfäärissä. Sitten hän sulki silmänsä ja jatkoi hengittää syvästi, vähän vinkuen. Niin kuin hän olisi ollut hengästynyt, työskennellyt kovaa. Vähän myöhemmin hengenvedoista tuli hiljaisempia, lyhyempiä. Litteä rintakehä pieneni ja pieneni. Jotain oli toisin verrattuna viimeisten päivien, viikkojen, kuukausien, itse asiassa vuosien kireään otteeseen elämästä. Taistelu tautia vastaan, kieltäytyminen, kovuus – ne valuivat pois, hengenveto toisensa jälkeen. Hän lähti niin helposti, niin rauhallisesti.

Tovin seisoimme sängyn vieressä, kuuntelemassa, ennen kuin pyysimme hoitajaa paikalle vahvistamaan stetoskoopilla, että hän oli poissa.Tämä oli ensimmäinen kerta, kun seurasin ihmistä elämän loppuun asti.Kuolema, ehkä kaikkein vaikeimmin ymmärrettävää ja käsiteltävää olemassaolon eksistentiaaleista. Olemme syntyneet, kuolemme. Alku, loppu. Ei valinnanvapautta, nämä ovat meille annettu.Oma syntymäsi on helppo ottaa itsestäänselvyytenä.Mutta jos on läsnä synnytyksessä ymmärtää miten ihmeellistä on että ihminen tulee maailmaan – kun kuulee ensimmäisen sisäänhengityksen, se joka mahdollistaa kasvamista omaksi persoonaksi.


Kokemus antaa hyvän näkökulman omaan elämään – oma olemassaolo ei ole itsestäänselvyys, riippumatta siitä jos kiitos kuuluu sattumalle tai jumalalle tai jollekin muulle.Voimme syntyä missä ja milloin tahansa, kasvaa erilaisissa olosuhteissa, mutta saamme kaikki samat eksistentiaalit:Vapaus. Rajoitettu, vaikeasti ymmärrettävä, mutta se on olemassa.Vastuu. Itsestä, muista, maailmasta.Vaihtoehtoja. Joka päivä teemme lukemattomia valintoja. Valinta valita tietoisesti on yksi tärkeimmistä.Tekoja.Joka päivä elämme katkeamattomissa tekojen ympyröissä, joissa teko on seuraus valinnoista, ja kannamme enemmän ja vähemmän vastuuta vapaudesta johon olemme syntyneet.


Joku päivä on viimeinen.Elämä loppuu uloshengitykseen.Tämä eksistentiaali aiheuttaa niin paljon huolta, ahdistusta, pelkoa. Olkoon vakaumus siitä, että se on hukkaan heitettyä energiaa mukanani aina. Kunhan vain voisin kohdistaa ahdistusta asioihin, joissa minulla on vapaus valita ja toimia.Koska siellä kuolemanvuoteen äärellä oli vain totaalinen, sanaton läsnäolo. Ei vahvoja tunteita (vielä). Tyyneys, jota viimeksi koin heti lasteni syntymän jälkeen. Silloinkin olin osapuolena tapahtumassa, jota et voi hallita tai ymmärtää täysin.


Vain hyväksyä ja antaa sen tapahtua.

Syntymä ja kuolema.

Eksistentiaalit.

0 0